Minun armas siippani käy toisella paikkakunnalla töissä, eilen aamulla hän sinne taas autolla hurautti, eipä siinä mitään niinhän se kuuluukin. Mutta illalla soi puhelin, Siippa: 'No moi, tässä nyt vähän kestää, kun oli jääny autosta valot päälle, tuun sillä viimeisellä junalla, tuutko hakemaan asemalta?' . Minä: ' et ole tosissasi, miten ihmeessä olet onnistunut jättämään autosta valot päälle, nehän sammuu aina automaattisesti kun virrat katkee, et mitenkään sais isääsi sua hakemaan olen ihan rätti ja tasan toi nuorimmainen herää jos lähden hakemaan sua (tyttö on nukkunut tajuttoman huonosti kellon siirosta lähtien alkuyöstä), eikä vanhempia tyttöjä voi enää hereillä siihen aikaan pitää, niittenkin pitää herätä aamulla kouluun.' Siippa: 'no okei soitan ukolle'. Minulta katkesi filmi yhdentoista aikaan illalla, oikein hyvä aika kun ajattelee, että aamulla heräisin seitsemältä tyttöjä kouluun laittamaan. Niin ajatuksena oikein hyvä, harmi vain että heräsin kun Siippa saapui puoliltaöin. Tottahan toki nukahdin samantie - ja kukkuakanssa, pyörein vielä puoli kahdelta hereillä ja herätys oli puoli seitsemältä, koska minun piti viedä Siippa asemalle. Nyt nuokun täällä toinen silmä poskella ja yritän saada jotain tolkkua tästäpäivästä. C- vitamiinit on jo otettu kehiin, eipä vain tunnu auttavan. Onneksi ulkona sentään paistaa aurinko, harmaa päivä väsyttäisi vielä enemmän. Toivottavasti tämä tuleva pääsiäinen toisi vähän parannusta tähän kellojensiirrosta johtuvaan zombie-oloon, kun saa nukkua kunnolla. Eilen aamulla oli jo ihan ok olo ei suuremmin väsyttänyt, mutta nyt otettiin takapakkia oikein kunnolla.

Ironisen asiasta tekee se, että nuorimmainen nukkui kuin tukki koko yön, olisin siis saanut nukkua ruhtinaalliset unet, mutta turha niitä nyt enää on surra