On pikkasen aikaa tuosta edellisestä postauksesta, marsunpennut alkavat olemaan luovutusiässä ja kevät on ehtinyt jo pitkälle.

Piilareitakin on tullut testattua ja on minulla vain oudot silmät , eihän minulle sovi edes nuo kuukausilinssit. Ne ovat liian kaarevat minun  silmiini. Linssin kaarevuus aiheuttaa sen, että linssi ei pysy paikallaan silmässä vaan liikkuu joka räpäytyksellä ja sitten näön terävöityminen kestää taas jonkun aikaa. Minulla kun on vielä nuo tooriset linssit, niin näön tarkentuminen ottaa aikaa kunnes linssi pyörähtää oikeaan asentoon ja kun linssi liikku joka räpäytyksellä on soppa valmis. Nyt odottelen minulle saapuvaksi pitkäkestoisia piilareita. Niissä kun on enemmän valinnanvaraa tuon linssin kaarevuuden kanssa. Normaalistihan noissa lyhyenvaihtovälin piilareissa on kaarevuus 8.7mm ja minulla ei kaarevuutta saisi olla kuin 8.3mm, en siis ole mikään mulkosilmä . Varmaan ensi viikolla piilarit saapuvat. Koska ne silmiini saan onkin sitten eri asia.

Minulla alkaa ensi viikolla työharjoittelujakso joka kestää kuukauden. Pikkaisen jännittää, työharjoittelu on aivan eri alalta kuin millä olen tähän asti työskennellyt. Vanhan alani työt vain ovat kiven alla jos sielläkään, joten alanvaihto on minulla kuten monella muullakin edessä.

Mutta palaillaan ja lämpöistä kesän alkua

Meillä on kyllä tuo lapsikiintiö täynnä, mutta vauvoja meille kuitenkin eilen tuli neljä kappaletta. Lasten marsuille nimittäin.

Marsut pääsivät yhteen, tarkoituksellisesti, ennekuin poikamarsu ehdittiin kastroida ja lopputuloksena on neljä suloista pentua.

Yksi pennuista ehti livahtamaan jo kameran etsimen ulkopuolelle. Marsun tiineysaika on noin 68 vuorokautta hieman yli tai ali ja meillä pennut syntyivät tismalleen 68 päivän odotuksen jälkeen.

Kovasti pennut jo syövät heinää vaikka ikää onkin vasta 12 tuntia kuvan ottohetkellä. Pentujen isä katselee uteliaana viereisestä häkistä pentujen touhuja. Erotimme marsut varmuuden vuoksi, vaikka uros on kastroitu kuusi viikkoa sitten, mutta eihän se itse sitä tiedä, jostain luin että uros koettaa astua naarasta edelleen vaikka kastroitu olisikin, joten emon stressin vähentämiseksi erotimme marsut jo pari päivää sitten. Muutaman päivän päästä uroksen luultavasti voi laittaa perheensä pariin. Kovasti innokas uros on pentuja pesemään, jos pennun uroksen lähelle tuo, mutta annamme pentujen hieman vahvistua ja tulla varmemmiksi enne uroksen laittoa perheen pariin. Uros kuitenkin painaa yli kilon ja pennut n. 70g, joten pelataan varman päälle.

Pennut ovat emonsa värisiä hieman vain tummempia, luultavasti johtuen siitä että isä on musta väriltään. Tänään pitääkin lemmikkieläinkaupasta käydä hakemassa taas heinälasti, onneksi kylältämme sellainen löytyy ja sieltä saakin erinomaista heinää. Samalla pitää hakea apteekista nutrisalia, jotta emon kunto pysyisi edelleen hyvänä imetyksen ajan.

Pennuissa on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, ainakin alustavan tutkailun jälkeen. Kolmen viikon kuluttua pojat pitääkin sitten erottaa omaan häkkiinsä.

Pennut ovat kyllä hurjan suloisia , miten ihmeessä niistä malttaa luopua muutaman viikon kuluttua??

Minun armas siippani käy toisella paikkakunnalla töissä, eilen aamulla hän sinne taas autolla hurautti, eipä siinä mitään niinhän se kuuluukin. Mutta illalla soi puhelin, Siippa: 'No moi, tässä nyt vähän kestää, kun oli jääny autosta valot päälle, tuun sillä viimeisellä junalla, tuutko hakemaan asemalta?' . Minä: ' et ole tosissasi, miten ihmeessä olet onnistunut jättämään autosta valot päälle, nehän sammuu aina automaattisesti kun virrat katkee, et mitenkään sais isääsi sua hakemaan olen ihan rätti ja tasan toi nuorimmainen herää jos lähden hakemaan sua (tyttö on nukkunut tajuttoman huonosti kellon siirosta lähtien alkuyöstä), eikä vanhempia tyttöjä voi enää hereillä siihen aikaan pitää, niittenkin pitää herätä aamulla kouluun.' Siippa: 'no okei soitan ukolle'. Minulta katkesi filmi yhdentoista aikaan illalla, oikein hyvä aika kun ajattelee, että aamulla heräisin seitsemältä tyttöjä kouluun laittamaan. Niin ajatuksena oikein hyvä, harmi vain että heräsin kun Siippa saapui puoliltaöin. Tottahan toki nukahdin samantie - ja kukkuakanssa, pyörein vielä puoli kahdelta hereillä ja herätys oli puoli seitsemältä, koska minun piti viedä Siippa asemalle. Nyt nuokun täällä toinen silmä poskella ja yritän saada jotain tolkkua tästäpäivästä. C- vitamiinit on jo otettu kehiin, eipä vain tunnu auttavan. Onneksi ulkona sentään paistaa aurinko, harmaa päivä väsyttäisi vielä enemmän. Toivottavasti tämä tuleva pääsiäinen toisi vähän parannusta tähän kellojensiirrosta johtuvaan zombie-oloon, kun saa nukkua kunnolla. Eilen aamulla oli jo ihan ok olo ei suuremmin väsyttänyt, mutta nyt otettiin takapakkia oikein kunnolla.

Ironisen asiasta tekee se, että nuorimmainen nukkui kuin tukki koko yön, olisin siis saanut nukkua ruhtinaalliset unet, mutta turha niitä nyt enää on surra

Ihan siis arkiaskareihin, alkaa tuntumaan siltä, että huusholli kaatuu päälle ja minä vain pyörittelen peukaloitani . Olisi ihanaa kun olis virtaa samalla tavalla kuin muutama vuosi sitten. Talo kiilsi, lapset olivat sievissä vaatteissa... no ei ne lapset nytkään ryysyissä kulje , mutta ovat jo siinä iässä, että haluavat jo itse päättää vaatteensa ja siinä tietysti äidin silmä ei ole enää muodin ja ajan hermolla.

Suurimmaksi osaksi tämä saamattomuus johtuu sairaudesta joka diagnostisoitiin vajaa neljävuotta sitten, kilpirauhasenvajaatoiminta aiheuttaa oiretta jos jonkun näköistä, toisilla väsymystä siis totaalista kaiken voittavaa väsymystä, toiset lihoavat ja paino ei putoa sitten millään. Itselläni ei sanottavammin esiinny väsymystä eikä painokaan ole noussut, periaatteessa kymmenen vuotta vanhat vaatteet menevät vieläkin päälle. Minua vain vaivaa saamattomuus, joskus saan kummallisia virtapiikkejä jolloin siivoan hullunlailla, koti kiiltää pyykit on pesty ja viikattuna, kunnes taas vajoan koomaan.

Toinen osasyyllinen asiaan on täydellinen säilytystilojen puute. Asumme vanhassa puutalossa joka on rakennettu ennen sotaa ja täällä on miltei näihinpäiviin asunut vanhus jolla tietenkään säilytettävää vaatetta ym. ole paljon ollut. Toisin on viiden hengen perheellä. Onneksi kuitenkin asiaan on tulossa muutos, meidän on tarkoitus tehdä walk in vaatehuone. Saisi edes käyttövaatteet järjestykseen. Nyt vaatteet säilytetään olemattomissa lastulevykaapeissa joissa ovet repsottavat miten sattuu, kiitos totaalisen vinojen lattioiden. Voi miten haaveilenkaan kauniista hillityinvärein sisustetusta kodista, jossa jokaiselle tavaralle on oma paikkansa. Taidan vain haaveilla turhaan, välillä tuntuu että tästä talosta ei koskaan saa sellaista.

 

Eilen päivällä romahti talon katolta alas jäistä lunta, tuo lumi oli pysytellyt kauniisti paikallaa tuolla katolla jo pidempään. Eipä sitä siellä paljon ollut, mutta kun se sieltä alas tuli, sen mukana tuli kymmenkunta kattotiiltä ja toisen mokoman se hajotti suoraan katolle. Eipä siinä muu auttanut, kuin vetää miehen kanssa takkia niskaan ja lähteä vesisateeseen kattoa korjaamaan. Onneksi varastosta löytyi kattotiiliä. Mies kiipesi kuistin katolle ja minä kiipesin perässä aina pieni nippu tiiliä mukanani. Onneksi ei tarvinnut varsinaisesti talon katolle kiivetä, vaan suurimmanosan tiilistä sai ladottua kuistinkatolta. Loput mitä kuistinkatolta ei saanut ladottua, sai sentää tikkailta ladottua. Kattotiilet ovat kyllä niin rapautuneita juuri tuolta päivänpuolelta, että ihme ettei niitä enempää rikki mennyt. Kattoremonttia siis tiedossa jo muiden remonttikohteiden lisäksi. Tarkoituksena on laittaa konesaumakatto.

Edellisenä yönä taas siirryttiin kesäaikaan... Voisin kyllä sanoa muutaman ruman sanan. Mitä vanhemmaksi tulen sitä selvemmin huomaan tuon kesäaikaan siirtymisen kielteiset vaikutukset. Eilen sujui vielä ihan hyvin kun ei suuremmin tarvinnut kelloa vilkuilla. Illalla kello kuitenkin kävi jo yhtä aamuyöllä ennenkuin silmäni suljin ja aamulla kello herättäessä olin aivan tööt, samoin tytöt. Kylläpä oli kouluun lähtö kuin tervan juontia. Vieläkin c-vitamiini lasillisen jäljiltä olen kuin unessa. Tänään ei siis herätä ollenkaan. Kyllä tässä taas pari viikkoa menee ennenkuin tähän tottuu. Lokakuuta ja talviaikaan siirtymistä odotellessa.