Ihan siis arkiaskareihin, alkaa tuntumaan siltä, että huusholli kaatuu päälle ja minä vain pyörittelen peukaloitani . Olisi ihanaa kun olis virtaa samalla tavalla kuin muutama vuosi sitten. Talo kiilsi, lapset olivat sievissä vaatteissa... no ei ne lapset nytkään ryysyissä kulje , mutta ovat jo siinä iässä, että haluavat jo itse päättää vaatteensa ja siinä tietysti äidin silmä ei ole enää muodin ja ajan hermolla.

Suurimmaksi osaksi tämä saamattomuus johtuu sairaudesta joka diagnostisoitiin vajaa neljävuotta sitten, kilpirauhasenvajaatoiminta aiheuttaa oiretta jos jonkun näköistä, toisilla väsymystä siis totaalista kaiken voittavaa väsymystä, toiset lihoavat ja paino ei putoa sitten millään. Itselläni ei sanottavammin esiinny väsymystä eikä painokaan ole noussut, periaatteessa kymmenen vuotta vanhat vaatteet menevät vieläkin päälle. Minua vain vaivaa saamattomuus, joskus saan kummallisia virtapiikkejä jolloin siivoan hullunlailla, koti kiiltää pyykit on pesty ja viikattuna, kunnes taas vajoan koomaan.

Toinen osasyyllinen asiaan on täydellinen säilytystilojen puute. Asumme vanhassa puutalossa joka on rakennettu ennen sotaa ja täällä on miltei näihinpäiviin asunut vanhus jolla tietenkään säilytettävää vaatetta ym. ole paljon ollut. Toisin on viiden hengen perheellä. Onneksi kuitenkin asiaan on tulossa muutos, meidän on tarkoitus tehdä walk in vaatehuone. Saisi edes käyttövaatteet järjestykseen. Nyt vaatteet säilytetään olemattomissa lastulevykaapeissa joissa ovet repsottavat miten sattuu, kiitos totaalisen vinojen lattioiden. Voi miten haaveilenkaan kauniista hillityinvärein sisustetusta kodista, jossa jokaiselle tavaralle on oma paikkansa. Taidan vain haaveilla turhaan, välillä tuntuu että tästä talosta ei koskaan saa sellaista.