Eilen päivällä romahti talon katolta alas jäistä lunta, tuo lumi oli pysytellyt kauniisti paikallaa tuolla katolla jo pidempään. Eipä sitä siellä paljon ollut, mutta kun se sieltä alas tuli, sen mukana tuli kymmenkunta kattotiiltä ja toisen mokoman se hajotti suoraan katolle. Eipä siinä muu auttanut, kuin vetää miehen kanssa takkia niskaan ja lähteä vesisateeseen kattoa korjaamaan. Onneksi varastosta löytyi kattotiiliä. Mies kiipesi kuistin katolle ja minä kiipesin perässä aina pieni nippu tiiliä mukanani. Onneksi ei tarvinnut varsinaisesti talon katolle kiivetä, vaan suurimmanosan tiilistä sai ladottua kuistinkatolta. Loput mitä kuistinkatolta ei saanut ladottua, sai sentää tikkailta ladottua. Kattotiilet ovat kyllä niin rapautuneita juuri tuolta päivänpuolelta, että ihme ettei niitä enempää rikki mennyt. Kattoremonttia siis tiedossa jo muiden remonttikohteiden lisäksi. Tarkoituksena on laittaa konesaumakatto.

Edellisenä yönä taas siirryttiin kesäaikaan... Voisin kyllä sanoa muutaman ruman sanan. Mitä vanhemmaksi tulen sitä selvemmin huomaan tuon kesäaikaan siirtymisen kielteiset vaikutukset. Eilen sujui vielä ihan hyvin kun ei suuremmin tarvinnut kelloa vilkuilla. Illalla kello kuitenkin kävi jo yhtä aamuyöllä ennenkuin silmäni suljin ja aamulla kello herättäessä olin aivan tööt, samoin tytöt. Kylläpä oli kouluun lähtö kuin tervan juontia. Vieläkin c-vitamiini lasillisen jäljiltä olen kuin unessa. Tänään ei siis herätä ollenkaan. Kyllä tässä taas pari viikkoa menee ennenkuin tähän tottuu. Lokakuuta ja talviaikaan siirtymistä odotellessa.